Blog blog

"Kevyesti liikkuva sileäkarvainen noutaja on dynaaminen ja uljas näky niin metsässä kuin kaupungin kaduillakin. Sen silmissä on aina veitikkamainen ilme, ja se on itsenäisempi ja lujatahtoisempi kuin muut noutajat. Tasapainoinen luonne saa särmää luontaisista johtajankyvyistä, ja siksi myös omistajalta vaaditaan sisua."  
Tommi Vuorinen, Sanna Karppinen: Koiransa näköinen 2012

Näin kuvaillaan sileäkarvaista noutajaa kirjassa Koiransa näköinen. Kuvaus on ainakin omasta mielestäni vähintäänkin kohtuullisen paikkansapitävä, mutta lisäisin kuvaukseen vielä maininnan erittäin huumorintajuisesta koirasta, jolla tarpeeksi mielikuvitusta aiheuttamaan omistajalle ennenaikaisen harmaantumisen. 

Ensimmäisen kerran tutustuin rotuun jo ala-asteikäisenä kun ratsastuskouluni omistajalla oli maailman kiltein musta noutaja, Basta, jonka myöhemmin tunnistin flätiksi. Tämän jälkeenkin törmäilin flätteihin siellä täällä, mm. kesätyössäni jossa kävin lukemassa erinäisten mökkien sähkömittareita - ja jossa törmäilin sitten useamman kerran eri flätteihin. Olin hiljalleen rakastumassa rotuun. 

Keväällä 2013 aloin etsiä itselleni omaa koiraa ja käytyäni läpi useita koiria rescueista rotukoiriin päädyin tutustumaan uudestaan flätteihin, kävin jopa katsomassa yhtä pentuetta, mutta pentua ei kuitenkaan taloon tullut. Sen sijaan luokseni muutti elokuussa 2013 silloin puolitoistavuotias musta narttu, ja vaikka olen montakin kertaa hakannut päätäni seinään, niin en ole tosissani kertaakaan katunut päätöstäni.